Weimarin kansalliskokous oli Saksan kansalliskokous, joka kokoontui Weimarissa ja myöhemmin Berliinissä 6. helmikuuta 1919 – 21. toukokuuta 1920. Se oli Saksan ensimmäinen valtakunnallinen yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valittu kansanedustuslaitos. Weimarin kansalliskokous sääti Saksalle uuden perustuslain, jolla luotua tasavaltaa alettiin kutsua Weimarin tasavallaksi.