West Coast -jazz | |
---|---|
Alkuperä | bebop, swing, klassinen |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Kehittymisen ajankohta |
1940-luku |
West Coast -jazz eli länsirannikon jazz on jazzin tyylisuunta, joka kehittyi Los Angelesin alueella Yhdysvalloissa samoihin aikoihin, kun hard bop -suuntaus kehittyi New Yorkissa 1950- ja 1960-luvuilla. West Coast -tyyliä pidetään yleisesti cool jazzin suuntauksena.
Hard bopiin verrattuna maltillisemmalle ja vähemmän rajulle West Coast -jazzille ominaista ovat mietityt sovitukset ja sävelletyn materiaalin suuri määrä. Vaikka tyyli kukoisti aikansa, ei se missään vaiheessa ollut ainoa tyylilaji, jota soitettiin Yhdysvaltain länsirannikolla, vaikka näin nimestä voisi päätellä.
Pacific Jazz- ja Contemporary-levy-yhtiöt olivat parhaiten tunnettuja West Coast -jazzin levy-yhtiöitä, aivan kuten Blue Note oli suurin hard bopia julkaissut levy-yhtiö. Joitakin West Coast -jazzin pioneereja olivat Shorty Rogers, Gerry Mulligan, Chet Baker, Bud Shank, Bob Cooper, Jimmy Giuffre, Shelly Manne, Bill Holman, Manny Albam, André Previn, Cal Tjader ja Dave Brubeck kumppaninaan Paul Desmond.
Jotkut jazzkriitikot, kuten ranskalainen Hugues Panassié, väheksyivät West Coast -jazzia ja pitivät sitä epäaitona, koska suurin osa muusikoista oli valkoihoisia. Tyylilajilla oli kuitenkin myös omat afroamerikkalaiset edustajansa, kuten Curtis Counce, Chico Hamilton, Buddy Collette ja Hampton Hawes. Rotukysymyksestä huolimatta monia West Coast -jazzia edustavia levytyksiä on uudelleenjulkaistu vuosikymmenten takaa.