 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Yhdenvertaisuuslaki (ven. Закон об уравнении в правах с финляндскими гражданами других русских подданных) oli 14. toukokuuta 1912 Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan tullut laki, jonka mukaan Venäjän alamaisilla jotka eivät ole Suomen kansalaisia, annetaan Suomessa samat oikeudet kuin paikallisillakin kansalaisilla on. Laki oli säädetty yleisvaltakunnallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, niin että Venäjän valtakunnanneuvosto ja duuma hyväksyivät sen, mutta Suomen eduskuntaan ei lakia tuotu käsiteltäväksi. Keisari Nikolai II oli vahvistanut 1910 lain yleisvaltakunnallisesta lainsäädäntöjärjestyksestä, ja yhdenvertaisuuslaki oli tärkeimpiä tämän lain nojalla säädetyistä ns. yleisvaltakunnallisista laeista.
Lain nojalla Venäjän kansalaiset saivat oikeuden nauttia elinkeinon harjoittamisessa Suomessa samoja oikeuksia kuin suomalaiset sekä oikeuden hakea virkoja Suomesta ilman Suomen kansalaisuutta ja toimittaa asioitaan viranomaisten kanssa venäjän kielellä.[1]
Koska Suomen eduskunta ei ollut hyväksynyt yhdenvertaisuuslakia, monet suomalaiset viranomaiset kieltäytyivät noudattamasta sitä. Useita näistä kieltäytyjistä tuomittiin vankeusrangaistuksiin venäläisissä tuomioistuimissa. Maistraateille alkoi saapua venäläisten elinkeinoilmoituksia. Kun maistraatit eivät niitä ottaneet vastaan, vangittiin niiden jäseniä ja vietiin Pietariin. Tuomiot olivat ankaria ja niitä seurasi viranmenetys. Tuomittujen virkamiesten ja oikeuden jäsenien tilalle tuli myöntyvyyssuunnan edustajia.[1] Viipurin maistraatin jäsenet vangittiin ja vietiin Pietariin Krestyn vankilaan sen jälkeen, kun maistraatti oli kieltäytynyt käsittelemästä erään venäläisen talonpojan jättämää elinkeinoilmoitusta lihakaupan pidosta Viipurissa. Kun Viipurin hovioikeus piti maistraatin päätöksen ennallaan, myös hovioikeuden jäsenet joutuivat kahdeksaksi kuukaudeksi Krestyn vankilaan vuosina 1913–1914.
Lappeen tuomiokunnan kihlakunnantuomarina toiminut Pehr Evind Svinhufvud puolestaan kieltäytyi vuonna 1914 tunnustamasta Venäjän kansalaista Konstantin Ivanovitš Kasanskia Suomen prokuraattoriksi. Suomen kenraalikuvernööri Frans Seyn erotti hänet tuomarinvirasta. Kun Svinhufvud kieltäytyi eroamasta, hänet vangittiin Luumäellä kesken oikeudenistunnon ja karkotettiin Siperian Tomskiin.
Yhdenvertaisuuslakia ei julkaistu Suomen asetuskokoelmassa, mutta se julkaistiin 1912 suomeksi erillisenä teoksena nimeltä ”Yhdenwertaisuuslaki” ja kunnanviranomaiset. Teoksella ei ollut merkitty tekijöitä, ja siinä olleissa lain kommenteissa huomautettiin, ettei Suomen eduskunta ollut lakia hyväksynyt.