Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016

Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016

2012 ← 8. marraskuuta 2016 → 2020

538 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä 270 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon Äänestysprosentti 55,7 %  0,8 %-yks.   Ehdokas Donald Trump Hillary Clinton Puolue Republikaanit Demokraatit Kotiosavaltio New York New York Varapresidenttiehdokas Mike Pence Tim Kaine Valitsijamiesäänet 304 227 Voitetut osavaltiot 30 + ME-02 20 + DC Äänet 62 984 828 65 853 514 Kannatus 46,1 % 48,2 %

Punaisissa osavaltioissa Trump voitti valitsijamiehet ja sinisissä Clinton. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. Seuraavat ehdokkaat saivat uskottomien valitsijamiesten ääniä: Libertaaripuolue: Ron Paul: 1 Republikaanit: Colin Powell: 3 John Kasich: 1 Ei puoluetta: Bernie Sanders: 1 Faith Spotted Eagle: 1

Presidentti ennen vaaleja Barack Obama Demokraatit Uusi presidentti Donald Trump Republikaanit

Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016 järjestettiin tiistaina 8. marraskuuta 2016. Järjestyksessään 58. presidentinvaaleissa valittiin valitsijamiehet, jotka valitsivat seuraavan presidentin ja varapresidentin 19. joulukuuta 2016. Vaalin tulos julistettiin kongressin istunnossa 6. tammikuuta 2017. Uusi presidentti astui virkaansa 20. tammikuuta 2017.^[1] Vaalien yhteydessä valittiin 34 senaattoria ja kaikki 435 edustajainhuoneen jäsentä.^[2] Vaalien pääehdokkaat olivat demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump.

Istuva presidentti Barack Obama oli istunut kaksi kautta eikä ollut enää ehdolla. Pääpuolueiden demokraattien ja republikaanien ehdokkaat nimettiin puoluekokouksissa, jotka pidettiin heinäkuun loppupuolella 2016. Puolueet järjestivät sitä ennen omille ehdokkailleen kaikissa osavaltioissa esivaalit.^[3]

Entisen presidentin Bill Clintonin puolisoa ja Obaman hallinnon ulkoministerinä työskennellyttä Hillary Clintonia pidettiin alusta asti vaalien selkeänä ennakkosuosikkina. Clinton oli pyrkinyt presidentiksi jo 2008 vaaleissa, mutta hävinnyt tuolloin esivaaleissa presidentiksi valitulle Obamalle. Obaman kausien täyttymisen myötä Clintonilla ei arvioitu olevan uskottavia vastaehdokkaita. Clinton sai kuitenkin odottamattoman kovan vastustajan Vermontin senaattori Bernie Sandersista, joka sai lopulta 43,1 % esivaalien äänistä Clintonin 55 % vastaan. Sandersin voimakas vasemmistolainen viesti houkutteli etenkin nuoria ja pääpuolueiden ulkopuolisia äänestäjiä. Myöhemmin Wikileaks-vuodot paljastivat, että demokraattinen puolue oli toiminut omien sääntöjen vastaisesti ja pyrkinyt edistämään Clintonin valintaa puolueensa ehdokkaaksi. Kohu johti Clintonin ja demokraattien puolueen suosion laskuun ja puolueen puheenjohtajan Debbie Wasserman Schultzin eroon.

Republikaaneilta puuttui ennen vaaleja selkeä ykkösehdokas. Entisten presidenttien George H. W. Bushin poika ja George W. Bushin veli Jeb Bush oli esivaalien alkaessa hienoinen ennakkosuosikki, mutta jäi nopeasti politiikan ulkopuolelta tulleen kiinteistömiljonääri ja tosi-tv -persoona Donald Trumpin varjoon. Trumpin oikeistolainen kampanja synnytti esivaalien aikana kansanliikkeen, joka lopulta johdatti Trumpin ylivoimaiseen voittoon ja Trumpin nimeämiseen puolueen ehdokkaaksi. Trump sai eniten esivaalien valitsijamiesääniä sitten Ronald Reaganin 1980 esivaalivoiton.

Esivaalimenestyksestä huolimatta Trump oli alusta alkaen värikäs ehdokas. Trumpin puheet meksikolaisista maahanmuuttajista ja muslimeista herättivät paljon tunteita. Toisaalta Trumpin ehdotukset vapaakauppasopimusten (NAFTA, TTP) purkamisesta ja teollisten työpaikkojen palauttamisesta vetosivat perinteisesti demokraatteja kannattaneeseen työläisväestöön, kun taas Clinton oli profiloitunut vapaakaupan kannattajana.

Clinton johti mielipidetiedusteluja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käytännössä koko vaalisyklin ajan. Vielä vaalipäivää edeltävänä päivänä Clintonille mitattiin selvä johto kaikissa tärkeimmissä vaa’ankieliosavaltioissa. Trump kuitenkin onnistui nousemaan vaaleissa lopulta selkeään voittoon, vaikka hävisikin kokonaisäänimäärissä selvästi. Trumpin onnistui voittaa puolelleen entiset teollisuuspaikkakunnat, joita on aiemmin pidetty demokraattien ”sinisenä muurina”: Wisconsin, Michigan, Ohio ja Pennsylvania menivät kaikki Trumpille.^[4] Trumpista tuli ensimmäinen republikaani sitten Ronald Reaganin, joka sai äänienemmistön Wisconsinissa.

Wisconsinissa vaalissa annetut äänet laskettiin uudelleen, kun vihreän puolueen ehdokas Jill Stein sitä vaati. Hän vaati myös Michiganin ja Pennsylvanian osavaltioissa uudelleenlaskentaa. Yhdysvaltain liittovaltion tuomari kuitenkin kumosi vaatimukset äänten uudelleenlaskusta Michiganissa, koska ne oli jo laskettu uudelleen. Pennsylvaniassa äänten uudelleenlaskua ei nähty tarpeelliseksi, sillä todisteita vaalivilpistä ei ollut.^[5]

Clintonin häviö aiheutti useissa Yhdysvaltain kaupungeissa monipäiväisiä mellakoinniksi yltyneitä mielenosoituksia.^[6] Lopullinen vaalin tulos varmistui vasta 28. marraskuuta, kun Michigan vahvisti Trumpin voittaneen osavaltiossa.^[7]

Valitsijamiesäänistä seitsemän meni muille ehdokkaille kuin joille äänet olisivat kuuluneet kansalaisten antamien äänten perusteella. Washingtonin ja Havaijin osavaltioissa viisi demokraattia äänesti muuta ehdokasta kuin Clintonia ja Texasin osavaltiossa kaksi republikaania muuta ehdokasta kuin Trumpia. Alun perin kaikki Washingtonin ja Havaijin valitsijamiehet olivat demokraattien Clintonille uskollisuutta vakuuttaneita ja kaikki Texasin valitsijamiehet republikaanien Trumpille uskollisuutta vakuuttaneita, sillä useimmissa osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki valitsijamiehet. Valitsijamiesääniä saivat demokraattien esivaaleissa ehdokkaana ollut, vuonna 2015 puolueeseen liittynyt ja vuonna 2016 siitä eronnut Bernie Sanders, libertaarien Ron Paul, republikaanien John Kasich ja Colin Powell sekä alkuperäisväestöön kuuluva öljyputkia vastaan taistellut aktivisti Faith Spotted Eagle.^[8] Tämä on suurin uskoton äänimäärä sitten vuoden 1896 vaalien.

1. ↑ Lindroos, Reijo: Supertiistaista kohti seuraavaa supertiistaita 15.3. – tässä esivaalien tuloslista Yle Uutiset. 2.2.2016. Viitattu 6.3.2016.
2. ↑ Tom Murse: When is the 2016 Election? About.com. Arkistoitu 3.12.2014. Viitattu 17.12.2014.
3. ↑ 2016 Presidential Election Guide Election Central. Viitattu 19.3.2015.
4. ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20161109200024960_ul.shtml
5. ↑ USA:n presidentinvaalin äänet lasketaan uudelleen Wisconsinissa Yle Uutiset. Viitattu 26.11.2016.
6. ↑ http://edition.cnn.com/2016/11/11/us/oregon-protest-riot/
7. ↑ http://www.migop.org/news/board-of-canvassers-affirms-michigan-voters-choice-of-trump (Arkistoitu – Internet Archive)
8. ↑ http://thehill.com/homenews/news/311119-democratic-elector-in-hawaii-votes-for-sanders