Zacharias (Zachris) Schalin (2. maaliskuuta 1854 Kaskinen – 21. syyskuuta 1939 Turku) oli suomenruotsalainen pappi, seminaarinjohtaja ja kirjailija. Schalin oli kirjailija Zacharias Topeliuksen sisarenpoika.
Schalinin vanhemmat olivat Lars Wilhelm Schalin ja Johanna Sofia Topelius. Hän pääsi ylioppilaaksi 1870 Helsingin normaalikoulusta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1876 ja maisteriksi 1877 sekä teologian kandidaatiksi 1884. Schalin vihittiin papiksi 1884.
Schalin toimi opettajana eri kouluissa Helsingissä 1870- ja 1880-luvun vaihteessa. Hän oli pedagogina ja historian lehtorina Jyväskylän seminaarissa 1885-1886, uskonnon lehtorina Tammisaaren seminaarissa 1886 sekä Uudessakaarlepyyssä seminaarin johtajana 1886–1904 ja kansakoulun tarkastajana vuodesta 1890. Myöhemmin Schalin toimi opettajana Turussa sekä kansakoulujen tarkastajana Porissa ja Turussa.
Schalinin kirjallinen tuotanto koostui runoista, uskonnollisista hartauskirjoista, matkakuvauksista ja lastenkirjoista.
Schalin järjesti keräyksen, jonka tuotolla ostettiin Zacharias Topeliuksen entinen kesämökki Mainiemi ja siirrettiin se alkuperäiselle sijaintipaikalleen. Hän keräsi myös muuta Topeliuksen liittyvää materiaalia ja vaikutti siihen, että Topeliuksen kotimuseo saatiin perustettua tämän entiseen kotitaloon Kuddnäsiin.
Schalin oli naimisissa vuodesta 1880 Alma Helena Montinin kanssa ja heillä oli kymmenen lasta. Lapsista tunnettuja olivat valokuvaaja Johannes Schalin (1881–1906), kuvanveistäjä ja taidemaalari Teodor Schalin (1882–1960), kirkkoherra Arnold Schalin (1887–1975) ja puutarha-arkkitehti Bengt Schalin (1889–1982).