Amitabha

Amitābha (sanskritiksi अमिताभ, Amitābha, kiin. 阿彌陀佛, Āmítuófó, tiibetiksi འོད་དཔག་མེད་, Ö-pa-me) on taivaallinen buddha Mahāyāna-buddhalaisuudessa ja erityisesti itäaasialaisessa Puhtaan Maan buddhalaisuudessa. Amitābha nousi suosioon Kiinassa vuoden 650 tienoilla, ja palvonta levisi sieltä Japaniin, jossa se johti Puhtaan Maan buddhalaisuuden syntyyn 1100–1200-luvuilla. Tiibetissä ja Nepalissa hän ei ole koskaan ollut yhtä suosittu kuin Itä-Aasiassa, mutta häntä arvostetaan yhtenä viidestä Tathāgatasta, ikuisesti olemassa olleesta ”itsestään syntyneestä” buddhasta.^[1]

Kirjoitusten mukaan Amitābhalla on ääretön määrä ansioita, jotka ovat kertyneet hyvistä teoista lukemattomissa entisissä elämissä Dharmakāra-bodhisattvana.

1. ↑ Amitabha Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.8.2017.